Arki on taas alkanut rullaamaan normaaliin tahtiin. :) Jarno on mennyt kesäloman jälkeen taas 12 päivän työreissulle Bolstabrukiin, Ruotsiin. Luulin, että kahden kuukauden ihmisten ilmoilla olemisen jälkeen tuntisin kauhiaa yksinäisyyttä ja olisi taas hirmunen totutteleminen yksinoloon, mutta ei. Mie nautin tästä, että asiat ovat palanneet normaaleihin uomiinsa. :) Muutamana iltana iltalenkillä koiran kanssa käydessäni olen tuntenut haikeutta, koska se on ollut viimeisen kuukauden ajan minun ja Jarnon yhteinen homma. Mutta yleensä ottaen 6 päivää yksin ovat menneet hyvin. On tuntunut, että näinhän se pitäis mennä ja tässä justiinsahan minun pitäis olla. Olen nauttinut elämisestäni ja osannut elää hetkessä. Totta kai oli ihanaa olla, kun jarno oli kokonaiset 4 viikkoa minun kanssa, mutta on tämäkin mukavan normaalia.

Mietin tuossa iltalenkillä käydessäni taas, kuinka naimisissa olo on merkityksellisempää kuin naimisiin meno. Naimisiin meno ei tee naimisissa olevan elämästä yhtään onnellisempaa, mutta jos naimisissa olon tekee merkitykselliseksi itselleen ja puolisolleen niin tulee olemaan onnellinen yhteiselo. Totta kai naimisiin meno on tärkeä hetki, kun luvataan olla toisen loppu elämä, mutta se ei takaa onnellista loppu elämää, jos toisesta ei sitoudu pitämään huoli joka ikinen päivä. Kai mie sitten kaunistelen tai romantisoin, mutta en halua rakkauselämäni arkistua liikaa ja kuten aiemminkin olen kirjoittanut, etten halua suhteesta tulevan itsestäänselvän. Niin kuin jokaisen pitemmän parisuhteen kohdalla, ei nyt tarkoita pelkästään naimisissa olevia. Naimisissa oleminen ei pelasta onnettomilta öiltä ja rakkaudettomuudelta... Naimisissa olevalla on aivan samat ongelmat kuin jokaisella, jolla on pitkä parisuhde takana.

Noh. Parisuhteesta taas raskauteen. Painoa on tullut lisää kolmisen kiloa kuukauden aikana. Tässä vaiheessa eniten, mitä on kuukauden aikana kerennyt koskaan tulemaan. Ei saisi minulla painoa juurikaan nousta enää, on jo painoa niin paljon, ettei mahda tämä lyhyt varteni kestää kovin paljoa painonnousua enää. Veret on edelleenkin hyvät, hb oli 127 paikkeilla ja verenpaine jotain 117/65. Hb on laskenut, normaalisti on huidellut tuolla 147-152 tienoilla. Mutta hyvä mahtaa tuo 127 olla. Kävin lääkärintarkastuksessa ja kohdun suu oli jämäkästi kiinni ja kohdun on normaalia korkeammalla. Eli mahtaakohan pikkuinen kovinkin suureksi kasvaa kun jo valtaa enemmän tilaa kuin normaalisti? :) Hiivaa hoidetaan parhaillaan poies... Ikävä vaiva on, yritetään hoitaa jo toistamiseen näin raskausaikana.

Ja tässä kuvia massusta. :)